Asukkaiden kohtaamispaikka jokaiseen kaupunginosaan

Ilman yhteistä kohtaamispaikkaa lähiyhteisöä on vaikea muodostaa

Espoolaisten yksinäisyyden kokemus on tuoreen hyvinvointikertomuksen mukaan kasvussa. Yhdeksi tulevien vuosien painopisteeksi ehdotetaankin asukkaiden kohtaamisten lisäämistä. Tavoitteen saavuttamiseksi on olemassa edullinen, meitä kaikkia ilahduttava ratkaisu.

Muutettuani takaisin Espooseen asetuin uuteen kaupunginosaan – Painiittyyn – ja kohtasin ongelman. En tuntenut ketään, ja halusin kovasti tutustua alueen asukkaisiin. Rehellisesti sanottuna en oikein koskaan keksinyt ongelmaan ratkaisua. Mihin olisin voinut mennä tutustuakseni naapureihin?

Asukkaiden kohtaamisiin vaaditaankin yksi olennainen asia: kohtaamispaikka. Ilman yhteistä kohtaamispaikkaa lähiyhteisöä on vaikea muodostaa. Isompien taloyhtiöiden kerhotilat toimivat hyvinä esimerkkeinä, mutta kaupunginosan asukkaita ne eivät nykyisellään palvele.

Kylähenki syntyy, kun samat tutut kohdataan kahveilla ja jumppatunneilla.

Maaseudulla on iän kokoonnuttu kylätaloille, jotka ovat kiistattoman tärkeitä kyläläisten kohtaamispaikkoja. Kylähenki syntyy, kun samat tutut kohdataan kahveilla ja jumppatunneilla. Toimintaa pyöritetään vapaaehtoistyönä ja kuntien tuella – niiden kannalta ratkaisu on varsin edullinen, kun asukkaatkin kantavat kortensa kekoon.

Kun rakennamme Espoota kiivaaseen tahtiin, on pysähdyttävä miettimään: miten tänne syntyy seinien lisäksi yhteisöllisyyttä? Vaarana on, että uusissa taloissa asuvat yksinäiset ihmiset, jotka eivät oikein tiedä, miten tutustua toisiinsa.

Edes keskustalaisena en pidä realistisena tavoitetta punaisista kylätuvista keskellä uudenkarheita lähiöitämme, mutta miten olisi asukkaiden kerhotila kerrostalon kivijalassa tai koulun yhteydessä? Tilan aukiolosta voisivat vastata paikalliset yhdistystoimijat ja asukasaktiivit. Samalla löytyisi harrastustila läheltä asukkaita esimerkiksi lasten kerhoille tai nuorison hengailuille. Samaa tilaa voisivat käyttää eri ikäryhmät, välillä erikseen ja välillä yhdessä.

Haaveilen matalan kynnyksen kohtaamispaikoista, joista lähiyhteisö ottaisi yhdessä vastuuta. Muuttaessa uuteen kaupunginosaan voisikin mennä paikalliseen olohuoneeseen kahville. Kaupunki voisi toimia toiminnan käynnistäjänä, rohkaisijana ja sparraajana – vastuu yhteisöllisyydestä jäisi meille - alueen asukkaille.

Sofia Tuisku, varavaltuutettu, kunta- ja aluevaaliehdokas 164 (kesk.), Espoo